Koulussa voi oppia elämää varten

Media ja nuorisokulttuuri ovat voimakkaita vaikuttajia. Murrosiän piirteet näyttävät aikaistuvan, mikä huomataan sekä koulussa että kotona. Lapsen kehitys ja käyttäytyminen saattavat hämmentää vanhempia. Joskus huoli on koulun kanssa yhteinen. Usein aikuisina sorrumme ajattelemaan, että varhaiskypsä ulkonäkö tai tietoinen tyylinikkarointi merkitsee samaa kuin kypsähkö henkinen kantti ja kehitys. Olemme toisaalta omakohtaisesti kokeneet, että peruskoulun 5.-7. - luokkalaiset ovat kuitenkin vielä lapsia, vaikkakin kasvun ja kehityksen kannalta tärkeässä - oppivassa - vaiheessa.

Kouluissa on kannettu huolta siitä, miten saada koulu ja koti tiiviiseen yhteistyöhön niin, että varsinkin elämän kriisitilanteissa lapsi voisi selvitä suurimmitta kolhuitta. Vanhemmilleen oma lapsi on ainutlaatuinen, ja kaikilla vanhemmilla on perimmäinen toive, että jälkikasvu selviäisi elämässä eteenpäin. Silloin koulutyössä opettajan paras kaveri on lapsen huoltaja.

Nykykoulussa korostuu kasvatusvastuu yhdessä vanhempien kanssa. Nyt pilottiprojektina alkava PerheTreffi-toiminta on varteenotettava menetelmä kodin ja koulun yhteistyön tiivistämiseksi jo ennen edes kun huolen harmaa vyöhyke vyöryy näköpiiriin. Menetelmään liittyvän aineiston etuna on sen vuorovaikutteisuus. Lapset ja vanhemmat kohtaavat toisensa "koulun suojissa", opettaja välittäjänä. Toisaalta opettaja saa menetelmäaineistosta oppitunneille välineitä kehittää lasten vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista kasvua. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita nykyaikana, sillä jos niissä kompuroi, se näkyy ja kuuluu sekä leimaa ihmistä.

PerheTreffin aineiston etuna pidän myös sitä, että opettaja saa asiantuntijaverkoston tuottaman menetelmäaineiston käyttöönsä. Se helpottaa toteutusideoiden keksimistä ja vähentää tuntien valmistelun pohjaksi tarvittavan aineiston haalimiseen kuluvaa aikaa. Aineisto on opettajan sovellettavissa kulloisenkin oppilasryhmän tarpeisiin. Aineiston käyttöä ei sidota tiukkaan tuntisuunnitelmaan. Lasten valmiudet kehittyvät ja voimistuvat ajan kanssa. Ajattelen, että menetelmäaineiston systemaattinen käyttö on edellytys halutuille tavoitteille. Siispä kääritään hihat ja ryhdytään hommiin!

Leena Väisänen,
erityisluokanopettaja Hiidenkiven peruskoulusta